Kokeellisen musiikin muistikirja · kuuntele ensin, päätä sitten, mikä lasketaan nuotiksi

Sääntöjärjestelmät

Aseta sääntö, kuule seuraus

Generatiivinen musiikki on musiikkia, jossa suunnittelet prosessin ja annat prosessin tuottaa yksityiskohdat. Termi kuulostaa teknistä, mutta sen ydinajatus on vanhempi kuin tietokoneet ja mahtuu indeksikortille.

Pääkokeilu · noppa ja kolme esinettä

Kuusisivuinen säveltäjä

  • Sattuma yksi tavallinen noppa
  • Äänet kolme esinettä, merkittynä A, B ja C
  • Notaatio lyijykynä ja paperinauha, jaettu 16 ruutuun
  1. Määritä tulokset: 1–2 = A, 3–4 = B, 5 = C, 6 = hiljaisuus.
  2. Heitä noppaa kuusitoista kertaa ja kirjoita tulos kuhunkin ruutuun.
  3. Esitä nauha tasaisella kävelyvauhdilla, yksi ruutu per askel.
  4. Muuta nyt vain sääntöä: tee 6:sta ”toista viimeisin ääni”. Heitä uudelleen ja vertaa.

Toinen versio tuntuu yleensä yhtenäisemmältä, koska sääntö tuo mukanaan muistin. Tämä on sääntöpohjaisen säveltämisen keskeinen opetus: järjestelmän pienet muutokset tuottavat suuria muutoksia siihen, mitä kuulija kuulee.

Käsiä heittämässä puista noppaa keittiön pöydällä päivänvalossa käsin kirjoitettujen partituurikorttien vieressä

Sattuma: oman maun poistaminen

John Cage sävelsi teoksen Music of Changes (1951) konsultoimalla I Chingiä, muinaista kiinalaista ennustuskirjaa, ja käytti kolikonheittoa päättääkseen sävelkorkeuksista, kestoista ja dynamiikasta. Hänen tavoitteenaan ei ollut satunnaisuus sinänsä. Hän halusi poistaa omat tapansa tieltä, jotta äänet voitaisiin kuulla ”itsenäisinä”.

Menetelmän voi lainata ilman filosofiaa. Käytä sattumaa päättämään asioista, jotka ratkaiset aina samalla tavalla. Jos aloitat aina kovaa, anna kolikon valita alun dynamiikka. Jos soitat aina täsmälleen minuutin, anna kortin valita kesto. Pidä ne päätökset, joita pidät tärkeinä, kuten materiaalien valinta, omassa hallinnassasi.

Prosessi: anna järjestelmän avautua

Steve Reichin It's Gonna Rain (1965) alkoi kahdesta samasta puhutusta lauseesta koostuvasta nauhasilmukasta, jotka hitaasti ajautuivat erilleen toisistaan. Kuuntelija kuulee uusia rytmejä, joita kukaan ei ole kirjoittanut. Terry Rileyn In C (1964) antaa ryhmälle 53 lyhyttä fraasia. Jokainen soittaja toistaa fraasia niin kauan kuin haluaa ennen siirtymistä seuraavaan, joten päällekkäisyydet ovat joka kerta erilaisia.

Brian Eno rakensi teoksen Music for Airports (1978) eripituisista nauhasilmukoista. Koska silmukoiden pituuksilla ei ollut yhteistä jaksoa, yhdistelmät muuttuivat jatkuvasti. Eno ja taidemaalari Peter Schmidt julkaisivat myös teoksen Oblique Strategies (1975), korttipakan, jossa on ohjeita luovan umpikujan purkamiseen.

Käsitteellinen ohje · käsin tehty vaiheistus

Kaksi taputtajaa, hitaasti erkaantuen

Kaksi ihmistä taputtaa yhdessä samaa lyhyttä kuviota. Toinen soittaja kiihdyttää hyvin vähitellen, kunnes on täyden taputuksen verran edellä, ja pysähtyy. Kuuntele uusia kuvioita keskivaiheilla.

Käsitteellinen ohje · epätasaiset silmukat

Hengityksen kolme sykliä

Ensimmäinen soittaja soittaa joka 3. hengityksellä, toinen joka 5. ja kolmas joka 7. Koko kuvio toistuu vasta 105 hengityksen jälkeen. Esitä ensimmäiset kaksikymmentä ja huomaa lähes osuvat kohdat.

Käsitteellinen ohje · korttipakka

Omat strategiasi

Kirjoita kymmenen ohjetta kortteihin: ”Hiljaisemmin”, ”Käytä lattiaa”, ”Jäljittele viimeistä ääntä”, ”Pysähdy”. Nosta yksi kortti joka kolmaskymmenes sekunti improvisaation aikana.

Käsitteellinen ohje · palaute huoneen kautta

Uudelleen nauhoitettu lause

Innoituksena Alvin Lucierin teos I Am Sitting in a Room (1969): nauhoita yksi lause, soita se takaisin huoneeseen ja nauhoita se uudelleen. Toista kymmenen kertaa kahdella puhelimella ja kuuntele, kuinka huoneen resonanssi ottaa vallan.

Paperisäännöt ja interaktiivinen ohjelmisto ovat eri asioita

Kaikki yllä kuvattu voidaan tehdä ihmisten, esineiden ja paperin avulla. Ohjelmistot voivat ajaa samankaltaisia prosesseja nopeammin tai pidempään, mutta ne muuttavat sitä, kuka kuuntelee ja päättää. Tämä sivusto kuvaa käsitteitä eikä tarjoa tai lupaa mitään työkalua, joka sävellä puolestasi.

Käsitteelliset ohjeet verrattuna interaktiivisiin ohjelmistoihin
NäkökulmaKäsitteellinen ohje (paperi, ihmiset)Interaktiivinen ohjelmisto
Kuka soveltaa sääntöäEsittäjät, jotka voivat taivuttaa sitä hetkessäOhjelma täsmälleen koodattuna
Vaihtelun lähdeNoppa, kortit, ihmisen ajoitus ja virheetPseudosatunnaislukugeneraattorit
Mitä tarvitsetEsineitä, noppa ja aikaa harjoitellaLaite ja aikaa opetella
Todellisia esimerkkejäIn C, Sonic Meditations, Fluxus-tapahtumapartituuritMiller Pucketten Pure Data, SuperCollider, Enon ja Peter Chilversin sovellus Bloom (2008)
Sopii parhaitenYhteiseen kuunteluun, ryhmäpäätöksiinHyvin pitkiin tai hyvin nopeisiin prosesseihin

Hyödyllinen tapa Ennen kuin avaat minkään ohjelmiston, esitä sääntösi kerran käsin. Jos se ei ole mielenkiintoinen hitaana, se harvoin tulee mielenkiintoiseksi nopeana.

Iannis Xenakis sovelsi todennäköisyysteoriaa orkesterikirjoittamiseen teoksessa Metastaseis (1954) ja myöhemmin ”stokastisissa” teoksissaan. Hän osoitti, että matemaattiset säännöt voivat tuottaa tiheää, fyysistä musiikkia. Hänen pointtinsa meille on käytännöllinen: sääntö on sävellysvalinta, ja sinä olet edelleen vastuussa siitä, että valitset sen hyvin.

Seuraavaksi: muotoile tekstuuri